Olen viikonlopun iloksi tutustunut tapaan neuloa sukka ylösalaisin. Tämä on tosi oivallinen juttu, jos haluaa käyttää olemassa olevan langan viimeiseen metriin asti. Ainoa pikku varjopuoli on, ettei sukanvarren päättelyreuna ole yhtä kaunis kuin jos luontikerros tulisi varrensuuhun. Tarkoitan, että minun pitääkin opetella joku kaunis päättelytapa tuota pikaa.

Tiimalasikantapäähän ihastuin heti. Miltei samalla tekniikalla olen joskus neulonut sukkia neulekoneella, muttei se ole ihan sama asia kuitenkaan. Kantapäästä tuli ihan sievä, eikä yhtään reikiä! Ohueen hienostelusukkaan ainakin juuri tämä tiimalasijuttu sopii paremmin kuin perinteinen. Tekniikkakaan ei ole vaikea.

Olen vaan niin onneton ymmärtämään noita (moni)sanaisia ohjeita. Minun piti ihan paperilla peittää aina ohjeen kohta, jonka olin jo neulonut, etten olisi mennyt sekaisin. Kohdallani pätee, mitä vähemmän tekstiä sen parempi. Mielellään ohjeiden tulisikin olla kaavioita.

Artesaanikoulussa oli painajainen, kun pareina piti tutustua johonkin uuteen neulemasiinaan. Parini lukea posotti kovalla äänellä ohjekirjaa enkä minä käsittänyt yhtään mitään ennenkuin sain itse hitaasti kohta kohdalta sekä lukea että käyttää konetta. Yleensäkin olen aika äreä, jos toinen puhua höpöttää taukoamatta, kun yritän ajatella ja opetella jotain uutta.

Ostin itselleni oman digikameran

Piti heti alkaa kuvaamisen opettelu, mutta ilmeisesti sain väärän muistikortin. Kamera väittää ainakin näin. Pitänee mennä kauppaan heti huomenna kysymään, olenko minä tyhmä vai miksi ei pelaa. Ärsyttävää, kun ostaa jotain, mistä ei ymmärrä tuon taivaallista, niin ei voi edes varautua kaikkiin mahdollisiin seikkoihin etukäteen. Saas nähdä josko kuvia jo huomenna...