Ei minusta taida olla pipontekijäksi. Kuten jo kerroinkin aiemmin ensimmäinen yritys oli surkea. Pipo mahtuisi jättiläiselle. Nelosen puikoilla oli käsialani näin löysää. Pelkään aina kiristäväni lankajuoksuja ja neulon siis liian löyhästi. No, kehittelen tästä vielä villapuseron pojanpojalle.

Toinen yritys sitten 2½ puikoilla. Päätin vaihtaa lankojen värijärjestystä resorissa Lauran vinkin mukaisesti. Ensin musta, sitten punainen ja taas musta. Näyttikin mielestäni paremmalta. Neuleestakin tuli heti napakamman oloinen. Siinä innoissani neuloskellessa unohdin, että kirjoneule tuli aloittaa kerrokselta 21. Olin neulonut jo kymmenisen kerrosta kun huomasin virheeni. En jaksanut alkaa purkaa. Jätin sitten jostain sopivasta välistä pois parikymmentä kerrosta mallineuleesta, siten että kuvio näytti jatkuvan miltei saumattomasti sen virheellisen alun kanssa.

Tohkeissani vein pipoa pojalleni. Vaan eipä ollut hyvä vieläkään. Kalle haluaa sellaisen niskan paljastavan kalotin. Siis viisi senttiä lyhennettävä jostakin. Resorikaan ei ollut mieleen. Seuraavaksi puran pois joustimen alusta tai ainakin osan siitä. Laskeskelin juuri, että tihentämällä päälaen kavennuskohtia neljästä kahdeksaan, voisi lopputulos olla toivotun korkuinen.

Miksi mulle aina näin käy, käy...

P.S. Kirjailuja keltaisella EN TEE (paitsi jos Kalle pyytää)