Tokihan minullakin on joitakin neulomiseen liittyviä päähänpinttymiä. Usein jopa ihan pakkotoiminnon omaisia omalaatuisuuksia. Niitä vaan ei niin tule ajatelleeksi, kun on aina toiminut näin.

Vain muutama työ kerrallaan; yksi kotineule, toinen bussi- ja junamatkoille ja kolmas joku äkillinen inspiraatio, älynvälähdys, jota pitää heti päästä kokeilemaan. Lisäksi minulla saattaa olla jokunen susi-UFO päätöksentekoa odottamassa - purkaako vaiko muokata alkuperäissuunnitelmaa.

Neulon pyöröpuikoilla aina, kun vaan on mahdollista. Harvemmin pyöröneuleena, koska pidän nurjan neulomiseta ja työnjälkikin on minulla silloin tasaisempaa.

En periaatteessa koskaan tyrkytä neuleitani kenellekään lahjaksi. Teen vain pyynnöstä ja toiveiden mukaan. On paljon ihmisiä, jotka eivät pidä neuleista tai joilla on ihan erilainen maku kuin minulla. Miksi heitä kiusaisin?!

Mittaan kappaleiden korkeudet aina laskemalla kerrokset, en käytä mittanauhaa. En ymmärrä mitä hyötyä kerroslaskijasta on (paitsi neulekoneessa). Unohtaisin kuitenkin lisätä kerroslukua ja joutuisin kuitenkin laskemaan kerrokset. Suunnittelen työni piirtämällä kaavion, johon merkitsen sentit/kerrokset. Samoin kavennukset ja levennykset, palmikon sijoittelut tms. merkitsen kaavioon. En kirjoita sanallisia ohjeita.

Neuletiheyden saan usein entisistä töistäni (koska suosin samoja lankalaatuja). Läheskään aina en viitsi mallitilkkua neuloa. Puseron esimerkiksi aloitan etukappaleesta. Jos tulee liian leveä, kavennan takakappaletta vastaavasti, jos liian kapea levennän. Tai muokkaan napituslistaa jne. Neulekonetöihin teen aina mallitilkun, jonka pesen ennen laskutoimituksiin ryhtymistä. Laskemiseen en käytä taskulaskinta, vaan lasken vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla jakokulmaa käyttäen.

Minulla on ärsyttävä tapa neuloessani laskea hiljaa itsekseni silmukoita, varsinkin jos on jokin hidas lanka työn alla. Bussissa/junassa lasken montako kerrosta ehdin neuloa pysäkkien välillä.

En neulo vieraisilla, luennoilla, työpaikalla, saunassa enkä ruokapöydässä, en myöskään tietokoneen ääressä.

Suorastaan rakastan neuleiden purkamista ja sotkuisten vyyhtien selvittämistä.