Hiljaista on ollut tälläkin rintamalla viime aikoina. Neuleet eivät ole edistyneet juuri mihinkään. Enemmän olen purkanut kuin valmista tuottanut. Kovin stressaantunut olo on ollut niin töissä kuin kotonakin. Kunnes tänään - mies raahasi minut puoliväkisin siirtolapuutarhaan. En mielestäni millään olisi joutanut. Siis minä en muka joutanut! Minä, joka asuin 12 neliön mökkerössä viime kesänä yhtä soittoa neljä kuukautta.

Talven jäljiltä kaikki vielä ruokkoamatta , mutta kutsuu jo...

Aloin sitten haravoida ja keräillä kuivia risuja kasaan. Krookukset ja lumikellot hymyilivät niin rauhoittavasti. Talitinttikin oli asettunut meille vuokralaiseksi. Tunsin, että kiire häipyi jonnekin  kauas. Aloin suunnitella kasvimaata ja uusia hedelmäpuita. Taidankin muuttaa taas mökille asumaan. Jos en heti huomenna niin ainakin vapuksi. Ja huomenna saunomme pikku kesäsaunassamme, jonka viime kesänä rakensimme.

Porkkanaa ja perunaa ja tuonne sipulia. Päärynäpuu?

Eiköhän ne neulomuksetkin taas saane vauhtia, niin rentouttava päivä tämä keväinen lauantai oli. Salaa vähän kulotinkin, kun kukaan ei huomannut. Jokakeväinen intohimoni. Nyt haisevat pian kutimenikin savulta.