Me saatiin unelma-asunto keskeltä kaupunkia, rauhallisen kadun varrelta. Alakerrassa on käsityöliike; ompelukoneita, kankaita ja tietty - lankaa! Nyt voin pistäytyä kaupungilla vaikka kerran tunnissa; kirjastossa, tavaratalossa, torilla, kävelykadulla... Puutarhamökillekin on vain reippaanlainen kävelymatka. Työmatkat alankin sitten kulkea julkisilla ja näin säästyy paaaljon aikaa neulomiseen (bussissa/junassa) sekä omat hermot, kun ei tarvi ajella ruuhkissa vrt. tulevat talvikelit.

Nyt on alettava kuin alettava ne viimeistelyviikot, että saan keskeneräisyydet pois muuton tieltä. Raju karsinta on myös tarpeen tuolla varastointipuolella. Kaikkea hyvä-olla-olemassa hamstrattua en ehkä viitsi alkaa uuteen kotiin siirtää.

Neulerintamalla tapahtuu koko ajan jotain pientä. Kuulun kans niihin, jotka ei niin mielellään keskeneräisyyksistään juttele. Mulle tulee aina joku paniikki, jos olen työni etukäteen esitellyt. Ne tahtoo sitten helposti päätyä jonnekin varaston tuumausnurkkaan odottelemaan. Neuleblogien seuraamisen hyvä puoli on niistä saadut virikkeet ja huono puoli se, että kaikkien blogeissa esiteltyjen taideteosten jälkeen omat jutut välillä vaan tuntuvat niin hepposilta tai mummoilta!

Valmiita töitäkään en ole jaksanut kuvata, kun toi kuvansiirtoprosessi on niin monimutkainen ja työläs, eikä meidän kamera ole paras mahdollinen. Muuton jälkeen mä sitten hankin itselleni ihan oman digikameran, jonka kuvankäsittelyohjelma on sopivampi mun tietotaitotasolle ja näihin siirtelyihin. Saapi sitten nähdä alkaako dokumentointi sujua paremmin.

Laitan nyt kuitenkin yhden kuvan omista askarteluistani, kategoria kierrätysmateriaalit: kahvipusseja ja muovisia sidontanauhoja.

Kyllä kommentit on kiva juttu vaan! Tuntee melkein olevansa olemassa, jos joku jaksaa pari sanaa naputella, eikös?