Useammassa kirjoituksessa on viimeaikoina käsitelty kumppanin ymmärtämättömyyttä neuleharrastukseen tai paremminkin lankojen hamstraamiseen. Tosikko täällä: Ootteko te ihan tosissanne noista miestenne kommenteista? On kai vaan hyvä vitsi, jota mä en aspergerina ymmärrä.
Mulle ei ole koskaan kukaan mies (ollut useampi kuin yksi, haa!) valittanut langoista, päinvastoin yllyttäneet vaan ja kannustaneet. Jos lapset saa puuronsa ei kai kenelläkään pidä olla sanomista jonkun langoista. Omat pojat ovat joskus esittäneet vastavetona jonkun nokkelan kommentin, kun olen heidän tietokoneromujaan huokaillut ja kyseenalaistanut kaiken tarpeellisuuden.

Tottahan on, että tämä ei mikään halpa harrastus ole. Halvemmalla saa valmista kaupasta ja paikat pysyy siistinä, ei tarvita varastotiloja langoille, kankaille, koneille. Ja aikaa säästyisi, mutta entäpä ne terapialaskut sitten???