Eilen kerroin kameraostoksestani. Ajattelin aloittaa matalalla profiililla ja ostin aloittelijalle tarkoitetun kameran. Ihan kivalta lelulta vaikuttaa. Toimintoja paljon enemmän kuin miehen pari vuotta sitten ostamassa kamerassa. Nyt sitten vaan käyttöä opettelemaan.

Eilen en saanut kameraani hyväksymään kuvakorttia (vai mikä muistikortti lieneekään). Tänään sitten kipin kapin töiden jälkeen lumimyrskyssä El Giganteniin kysymään, missä vika. Oikein komea nuori myyjäpoika sitten kuunteli kohteliaasti murheeni, otti kotelosta molemmat kortit ja sovitti toisen toisen sisään, sujautti kortin kameraan ja sanoi iloisesti hymyillen: " Nyt sinulla on 312:n kuvan muisti".

Vähän hävetti, etten ollut tajunnut toisen läpysköistä olevan muisti ja toisen adapteri. Poika kyllä lohdutti, ettei näitä millään voi tietää. Nytpä sitten tiedän.

Liikkeestä ulos kävellessä alkoi sitten varashälytyssummeri ulvoa. Olivat edellispäivänä unohtaneet poistaa hälyttimen ( mulla on nyt terminologia hukassa, kääk). Eipä hätää, kun oli kuitit matkassa.

Seuraavaksi suuntasin JYSK:iin siinä ihan vieressä. Astuessani puodin ovesta sisään, alkoi summerit taas ujelluksensa. Myyjiä tuntui naurattavan hätäännykseni ja kysyivätkin, tulenko mahdollisesti El Gigantenista. Taas sain kaivaa kassin sisällön pöydälle, jotta pystyivät mitätöimään virhehälytyksen.

Kotiin tultuani olinkin jo niin väsynyt kaikesta seikkailusta, että kuvasin sunnuntaisen sukkatekniikkaopiskeluni tulosta sen kummemmin kuvaamisen saloihin perehtymättä.

Tiimalasikantapää ensimmäisenä harjoituskohteena.

Kuva on huono. Mutta kantapää on hieno. Sakasaksi muuten lyhennetyin kerroksin neulottua kantapäätä (tiimalasi) kutsutaan nimellä Jojofersen.

Mainostan vielä tässä lopuksi, että Riitu oli nyt päivittänyt saamansa Illuusiovaihtosukan blogiinsa.